Yksi hammas, kokonainen ympäristö
Pohjois-Israelista löydetty yksittäinen fossiilinen hammas on antanut tutkijoille kuvan maailmasta, joka katosi lähes 700 000 vuotta sitten. Poskihammas ja syöksyhampaan katkelmat kuuluivat suorasyöksynorsulle, Palaeoloxodon antiquus, yhdelle pleistoseenikauden suurimmista maanisäkkäistä.
Fossiilit löytyivät Gesher Benot Ya'aqovista, Jaakobin tyttärien sillan paikalta, Jordanin hautavajoamasta nykyisen Hulan laakson eteläpuolelta.
Kiventyökaluja luiden vieressä
Norsun jäännökset kaivettiin esiin yhdessä basalttista, vulkaanisesta kivestä, iskettyjen käsikirveiden ja hakkurien kanssa. Työkalut kuuluvat Acheulin perinteeseen, yhteen ihmiskunnan historian vanhimmista ja laajimmalle levinneistä kiventyökalujen teknologioista, mikä sijoittaa varhaiset ihmiset samaan paikkaan eläinten kanssa.
Quaternary Science Reviews -lehdessä julkaistua tutkimusta johti Hannah Farrell, tohtoriopiskelija Haifan yliopistosta. Kohdetta ovat kaivaneet Galillean Kiryat Shmonan Tel-Hain yliopiston professori Gonen Sharon ja hänen kollegansa.
Metsiä, jokia ja kosteikkoja
Hampaasta ja sen ympärillä olevista sedimenteistä ryhmä rekonstruoi yllättävän rikkaan maiseman, jossa oli metsiä, jokia, kosteikkoja ja tiheää kasvillisuutta – ei sitä kuivaa maastoa, jota alue nykyään tuo mieleen. Tuon kokoiselle kasvinsyöjälle tällainen ympäristö olisi tarjonnut vettä ympäri vuoden ja runsaasti rehua.
Samat resurssit olisivat olleet tärkeitä myös työkalut jättäneille ihmisille. Luotettava vesi ja kasvipeite muodostavat käytävän, ja Jordanin laakso on yksi reiteistä, joita varhaiset populaatiot käyttivät liikkuessaan Afrikan ja Euraasian välillä.
Löytö lisää yksityiskohtia laajempaan väittelyyn siitä, kuinka paljon varhaisten ihmisten liikkuvuutta ohjasi ilmasto ja kuinka paljon maisema. Yksi hyvin säilynyt kohde ei ratkaise sitä, mutta se osoittaa, että tämä hautavajoaman osa oli asuttava ja ahkerassa käytössä kauan ennen jääkausia, joita yleensä kuvitellaan.