Neuvottelut avautuvat ilman suurinta taloutta
COP31 avautui maanantaina Antalyassa, Turkissa, yli 190 maan valtuuskuntien läsnä ollessa ja yhden silmiinpistävän tyhjän tuolin kanssa. Yhdysvallat ei osallistu neuvotteluihin sen jälkeen, kun presidentti Trump vetäytyi Pariisin sopimuksesta toisen kerran.
Konferenssi kestää 20. marraskuuta asti Antalya Expo Centerissä. Turkki toimii puheenjohtajana, ja Murat Kurum on nimitetty puheenjohtajaksi, kun taas Australian Chris Bowen johtaa neuvotteluja jaetun järjestelyn mukaisesti, josta sovittiin Belémin COP30:n jälkeen.
Raha on kiistan aihe
Kehitysmaat painostavat jälleen rikkaampia maita laittamaan lisää rahaa Egyptin vuoden 2022 huippukokouksessa perustettuun vahinko- ja menetysrahastoon. Maksut ovat toistaiseksi olleet hitaita, ja eniten historiallisia päästöjä tuottaneilta mailta pyydetään maksamaan. Yhdysvaltain poissa ollessa paine kohdistuu Euroopan unioniin, Japaniin ja yhä enemmän Kiinaan.
Sopeutumisrahoitus on toinen rintama. Tulvat, helteet ja myrskyt maksavat hallituksille joka vuosi enemmän, ja monet kansalliset suunnitelmat ovat edelleen rahoittamattomia. Neuvottelijoiden on myös sovittava hiilimarkkinoiden säännöistä, jotka jäivät kesken aiemmissa kokouksissa.
Ennätyshelteet taustalla
Valtuutetut kokoontuvat jälleen ennätyslämpötilojen vuoden ja epätavallisen El Niño -kuvion jälkeen, joka on aiheuttanut tulvia ja kuivuutta useilla alueilla. YK:n ilmastoelin on varoittanut, että 1,5 asteen rajan tilapäinen ylitys on nyt todennäköinen, ja väittää, että ylitys ei ole syy hidastaa.
Harvat odottavat läpimurtoa. Työkonferenssi, joka viimeistelee hiilimarkkinoiden säännöt, sopii rahoitustavoitteesta ja pitää kansalliset suunnitelmat Pariisin aikataulun mukaisina, laskettaisiin menestykseksi. Suurimman talouden poissaolo tekee sitovasta tuloksesta epätodennäköisemmän ja antaa muille hallituksille argumentin, ettei niiden pitäisi edetä nopeammin kuin puuttuva kilpailija.
Konferenssin on myös sovittava uudesta kollektiivisesta rahoitustavoitteesta ja tarkistettava Pariisin aikataulun mukaisesti jätetyt kansalliset suunnitelmat, prosessi, joka on viivästynyt useissa suurissa talouksissa.